We've updated our Terms of Use. You can review the changes here.
/

lyrics

Oksalla / On a branch

”...Mutta täytyyhän nyt tietenkin ulkomuodon kuitenkin olla vaikuttavana tekijänä, kun vertaillaan erilaisia magian käyttötapoja ja yleensäkin toimien vaikuttavuutta?”

”...But of course appearance must be one of the factors after all, when we compare different ways to use magic and overall the effectiveness of activities?”

Varis pyöräytti näyttävästi silmiään, huokaisi syvään ja tokaisi: ”Eli viittaat nyt siihen, että teikäläistä täytyisi arvioida enimmäkseen ulkoisin perustein, ettei niinkään tekojesi ja saavutustusi perusteella? Että sinulle kuuluisi jonkinlainen bonuskerroin ihan vain sen perusteella, kuka sinä satut olemaan syntyjäsi?”

The crow rolled its eyes in the most spectacular way, sighed deep and blurted: “So you are stating that you should mostly be valuated based on your appearance, not so much according to your deeds and achievements? That you are eligible for some kind of bonus factor just because who you happen to be from the birth?”

Korppi näytti suorastaaan hämmästyneeltä, pöyhäytti kiiltäviä sulkiaan ja tiuskaisi: ”Minkäs minä sille voin, että olen ylivertainen ulkokuoreltani? Ymmärtäähän kyllä mielipiteesi, kun ei ole sinulla maailmalle tarjota tällaista kauneutta ja sen mukanaan tuomaa valtaa. Väittäisin suorastaan, että
ovathan nämä asiat toisiinsa tiukastikin kytkeytyneitä!”

The raven appeared somewhat astounded, fluffed its shiny feathers and snapped: “And what could I possibly do to the fact, that my appearance is superior? On the other hand your opinion is very understandable as you have got no chance to offer this kind of beauty to the world, let alone the influence that comes with it. I should be so bold as to state, that these matters are strongly entwined in the end!”

Korppi levitteli näyttävästi siipiään ja taikoi päähänsä kruunun ja taustalleen näyttävän kultaisen viitan, ihan vain tehostaakseen puheitaan ja ehkä hiukan myös omaksi ilokseen. The raven spread its wings in the most flamboyant way and performed a magic trick and a crown appeared to its head and in its background it conjured up a cape, just to boost its words and maybe a bit for its own pleasure.

Korppi katseli kynsiään ja sanoi mairealla äänellä: ” Lieneekö ihan vain yhteensattumaa, että meikäläisten kuvia on kaksijalkaisten toteemeissa ja heidän henkisesti vahvansa ovat meihin halunneet yhteyttä pitää jo iäisistä ajoista? Liekö täysin onnenkauppaa, että meidän ansioksemme
lasketaan monikin heidän oppimansa asia?”

The raven looked at its claws and said in an unctuous manner: ”Could it be just a coincidence, that pictures of our kind are to be found in totems made by bipedals and those spiritually strong amongst them have been willing to keep in contact with us since the ancient times? Perhaps it is just a lucky chance, that so many things they have learned they merit on us?”

Varis laski päässään hitaasti kymmeneen ja vielä muutaman luvun päällekin: ”Huomaa kyllä, kenen kanssa olet riiustellut, eipä taida olla opit menneet vain yhteen suuntaan... Hovinarreja te kaikki olette noille niin ihailemillenne ihmisille!”

The crow counted slowly to ten in its head and added extra few numbers on top of that: “It is quite easy to observe, who you have been wooing, it is quite obvious that it has not been a one sided road with learning things… You all are nothing but than jesters for those humans you admire so much!”

Korppi suorastaan jäykistyi, tällaisen loukkauksen jälkeen sen keskittyminen herpaantui ja maagiset tehokeinot hävisivät sinne, mistä olivat tulleetkin.

The raven downright stiffened up, after an insult like that it lost its focus and the magical effects vanished into the place where they came from in the first place.

Varis jatkoi: ”Ihan vaan pienenä huomiona mainittakoon, että sukulaisiahan tässä kuitenkin ollaan, joten luulisi teikäläisen koettavan edes hiukan käyttäytyä ja pohtia raakkumisiaan!”

The crow continued: ”As a tiny observation I could mention, that we are relatives after all, so one would imagine that your kind would behave and think a little about what they are croaking!”

Korppi hymyili sen, minkä nokaltaan kykeni: “Ai nytkö sitä sitten jo oltaisiin valmiina viemään osa kunniasta? Kateusko se tuota sinun, suoraan sanottuna hyvin keskinkertaista, nokkaasi heiluttaa? Ai että sukulaisia, joko tässä pitäisi alkaa yhteistä pesää rakentelemaan?”

The raven smiled as widely as its beak allowed it to: ”So, now you would be ready to take a part of the glory? Is it envy that, to speak frankly, makes your quite mediocre beak run? So, now we are relatives in your mind, should we consider building a nest together for ourselves?”

Varis oli enemmän kuin järkyttynyt, se alkoi puhua uhkaavimmalla tietämällään äänellä: ”Me emme ehkä omaa aivan kaikkia teikäläisten ominaisuuksia, mutta olisinpa hiukan varuillani jos olisin sinä, koska meitä on määrällisesti aivan riittävästi teidät kaikki tuhoamaan, jos nyt jostakin kumman
syystä sellainen sattuisi mieleen tulemaan!”

The crow was more than shocked, it started to speak with the most ominous voice it possibly could and knew how to: ”We may not possess all the qualities your kind does, but I would be a bit more careful if I were you, we outrun you in numbers if it, for some peculiar reason, came to our minds that we wanted to destroy you all.”

Korppi jähmettyi paikalleen, sen jälkeen se alkoi matkia variksen hiukan alaluokkaista, leveähköä puhetapaa: ”Meitä on niiiiin monta, ollaan hurjan vahvoja, kraakutikraak! Määrähän se onkin aina laadun tae, ihan minua alkaa itkettää…” Korppi matki teatraalisesti varista itkemässä valtavia kyyneleitä.

The raven petrified and started to imitate the crow’s ignoble, widish, dialect: ”We are sooooooooo many in numbers, we are formidably strong, croaketycroak! It is the quantity that guarantees the quality, makes me almost want to cry...” The raven imitated the crow crying huge tears in a very
theatrical manner.

Varis päätti käyttää puolestaan magiaa ja taikoi itselleen korppien suosiman näköisen univormun ja sen lisäksi se taikoi itsensä melkolailla korppia muistuttavaksi. Se alkoi marssia ympyrää matkien ihmisten toimintatapoja ja matki (todettakoon, etteivät sen näyttelijäntaidot olleet kiistakumppaninsa luokkaa) korpin yläluokkaista sävyä: ”Olen niiiiin ylivertainen, ettei kenelläkään muulla ole mitään väliä! Miksikähän ihmeessä muita kuin meidän laisiamme on edes luotu!”

The crow also decided to use magic and changed itself to look somewhat like a raven and it also conjured up a uniform that ravens prefer to use. It started to march around imitating the ways of humans and the upper class manner of speaking that ravens use (let us point out, that its acting skills were not as good as its rival’s): “I am sooooooooo superior, that no one else really matters!
Why on earth have other kinds of creatures been created in the first place!”

Keskinäinen matkiminen jatkui pitkälle yöhän, kunnes molemmat kaatuivat väsyneinä istumaan ja loppujen lopuksi molemmat nukahtivat vastentahtoisesti uneen. Kilpakumppanukset olivat jättäneet kuitenkin hitusen verran magiaa varastoon ja kuinka ollakaan, ne ilmestyivät toistensa uniin sinä yönä melko arvattavalla lopputulemalla.

Mutual imitation lasted long through the night until both of them collapsed in a sitting position and in the end both of them reluctantly fell asleep. Rivals had spared just a tiny bit of magic for later use and behold, they both appeared in each other’s dreams with a somewhat predictable outcome.

Kun aamu koitti, olisi ollut todella vaikeaa väittää kummankaan varsinaisesti voittaneen.

When the morning broke, it would have been extremely hard to state, that either one of them exactly won.

credits

from Enneuni, released January 24, 2022

license

all rights reserved

tags

shows

contact / help

Contact PANICMACHINE

Streaming and
Download help

Shipping and returns

Redeem code

Report this track or account